Haloo, hei kaikille!

Historiallinen päätös on tehty. Eduskunta on 23.6.2021 hyväksynyt sote-uudistusta koskevan lakipaketin, toisin sanoen hyvinvointialueiden perustamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisen uudistusta koskevan lainsäädännön. Hyväksyminen tapahtui sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön mukaisesti äänin 105 – 77. StVM 16/2021 vp (eduskunta.fi).

Ratkaisumallia kuntien vastuulla oleviin sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämisen, tuottamisen ja rahoittamisen ongelmiin on etsitty, toivottu, valmisteltu ja pelätty jo ainakin vuodesta 2005 lähtien.

Lue lisää.

Väestökehitys muutoksen mittarina

Väestömäärän kehitys on se mittari, jolla useimmiten ja helpoimmin kuvataan alueiden ja kuntien kehityksen suuntaa. Muita mittareita voisivat olla yritysten määrä ja työpaikkamäärä taikka asuntojen hintojen tai kunnan talouden kehitys, mutta silti ensiksi usein katsotaan väkiluvun kehitystä.

Pitkän ajan muutostrendi on ollut väestön keskittyminen suuriin kaupunkeihin ja maakuntakeskuksiin, muuttovoitto niissä ja muuttotappio suurella määrällä pieniä ja keskikokoisia kuntia. Koronavuonna 2020 tämä vuosikymmeniä vallinnut megatrendi alkoi murtua, ja muuttovoitot ja -tappiot jakautua uudelleen. Kannattaa siis nyt kuntavaalivuoden alussa katsoa tätä kehitystä. Onko tapahtunut käänne ja kasvaako vai hiipuuko muutos, ja voiko siihen vaikuttaa?

Kannattaa myös miettiä, minkälaisia lukuja tarkastellaan. Mahdollisuuksia on monia. Muuttovoitto ja -tappio näyttävät kehitystä yhdellä tavalla. Maan sisäinen muuttoliike ja ulkomaat huomioiva muuttoliike näyttävät erilaisia lukemia. Luonnollinen väestönkasvu eli syntyneiden ja kuolleiden määrän kehitys näyttää kehitystä taas eri tavalla.

Suomen väkiluvun kasvu oli ulkomailta muuttaneiden varassa

Lue lisää

Sote-uudistus vihdoin toteutukseen

Mitä korona on tehnyt meille?

Korona on tietysti saanut ensiksi aikaan hälytystilan ihmisten mielissä ja yhteiskunnassa, se on aiheuttanut pelkoa ja hämminkiä alkuvaiheessa. Mutta se on myös vaikuttanut syvemmälle toimintaamme ja ajatuksiimme.

1. Olemme oppineet uusia taitoja: osaamme pitää jonoissa turvavälejä, osaamme huolehtia käsihygieniasta ja olemme jo oppimassa myös käyttämään kasvomaskia. Kaikki nämä ovat taitoja, joita ei juuri ole tarvittu aikaisemmin, eikä myöskään ole harjoitettu aikaisemmin, vaikka ne eivät ole kovin vaikeita ja vaikka ne ovat kaikissa olosuhteissa hyödyllisiä.

2. On myös isompia muutoksia. Työtä tehdään nyt laajamittaisesti ja tosissaan etänä digitaalisia ratkaisuja hyödyntäen. Etäopiskelukin, tehtävien jakaminen ja tekeminen jo osataan peruskoulusta yliopistoon. Näitä taitoja ja valmiuksia on aiemmin hyödynnetty melkeinpä vain satunnaisesti.

Lue lisää.

Kaksi vuotta sitten kirjoitin tälle palstalle kirjoituksen otsikolla ”Vuosi vaihtuu, hallinto kehittyy”. Nyt ei tee mieli kirjoittaa ihan samalla tavoin. Vuosikymmenen aikana hallinnossa on tapahtunut kyllä yhtä ja toista, alkaen vuonna 2010 toteutetusta läänien lakkauttamisesta ja aluehallintovirastojen perustamisesta, mutta viimeinen kulunut vuosi on ollut enemmän pysähdyksen kuin kehityksen vuosi.

Siihen on toki syynsä, joista jotkut ovat päteviäkin. Vaalit ja hallituksen vaihtuminen katkaisevat kehittämisen jatkumon useissa kehittämishankkeissa. Tilanteen arviointi on sinänsä terveellistä ja demokratia tuo vaaleissa toivottuja suunnanmuutoksia. Hallituksen vaihtuessa moniin asioihin etsitään uusia alkuja.

Hallinnon kehittäminen ei kuitenkaan ole poliittisesti erityisen vetävä aihe. Siksi se tahtoo jäädä hallitusohjelmissa sivulauseisiin. Ja aikansa ottaa, ennen kuin uudestaan käynnistyvä valmistelu ehtii tuottaa konkreettisia säädösehdotuksia. Viime syksy onkin mennyt esityksiä odotellessa. Nyt on joitakin työryhmien ehdotuksia kuitenkin alkanut tippua valmistelusta lausuntopyynnöille ja julkiseen keskusteluun.

Lue lisää

Sote-uudistus muhii

Alueellistaminen ja monipaikkaisuus pyörivät valmistelussa

Kuntien tehtävät jälleen valinkauhassa

Digitalisaatiolle on vielä paljon tilausta

Tylsältä kuulostavaa, mutta tarpeellista

Koko Suomen kansa tarvitsee hyvin saatavilla olevia joustavia, moderneja julkisia palveluita. Julkisen hallinnon organisoinnissa, kehittämisessä, johtamisessa ja arvioinnissa tarvitaan napakkaa ja strategista ja käytännöllistä otetta. Toivotan kaikille hallinnon kehittäjille menestyksellistä 2020-lukua!

Julkisuuteen on putkahtanut yllättäen uusi hallinnon kehittämisen kohde: kevytkunta. Kuntaministeri Sirpa Paatero on esittänyt, että osa kunnista olisi niin sanottuja kevytkuntia, joilla ei olisi samoja oikeuksia ja velvollisuuksia kuin muilla. Lisäksi Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhunen on nostanut esiin kysymyksen, voiko kaikilla kunnilla olla edelleen samat tehtävät vai pitäisikö niitä eriyttää.

On vaikea ymmärtää, miksi tällainen asia nyt on nostettu näinkin voimakkaasti esiin. Tiedossa toki on, että alueellinen eriytyminen ja samalla kuntien erilaistuminen on kasvussa. Sote-uudistuksella voitaisiin puuttua siitä aiheutuviin ongelmiin. Se on suuri ja kiireellinen uudistus, ja se olisi todellakin korkea aika saada maaliin tämän hallituskauden aikana. Paukut kannattaisi keskittää siihen. Sitäkin oudommalta ehdotus kevytkunnista tuntuu, kun monet ovat vastustaneet soteen sisältyvää perustuslain valossa tarpeelliseksi todettua maakuntien perustamista hallinnon uutena tasona, ja nyt yhtäkkiä haluttaisiinkin lisätä hallintoon vielä uusi kuntamuoto: kevytkunta.

Mitä kevytkunnalla tarkoitetaan?

Lue lisää

Välitilassa kaikki on mahdollista

Elämme kahden hallituksen välitilassa. Nyt kaikki on mahdollista. Työllisyys kasvaa 75 prosenttiin, köyhät eläkeläiset saavat satasen, ilmastonmuutos otetaan hallintaan ja Suomi on kokoaan suurempi maailmassa. Uuden hallituksen odotus on toivoa täynnä.

Voi käydä myös toisin. Talous voi sakata, maahanmuuttajat eivät kotoudu, ilmastonmuutoksen vyöryessä joudutaankin todella tinkimään kulutuksesta ja elintasosta, ja alueellinen ja sosiaalinen eriytyminen voi kärjistyä. Uhkakuvat voivat toteutua, joko tulevasta hallituksesta ja eduskunnasta riippumatta, tai myös niiden tekemien päätösten johdosta.

Tästä huolimatta uuden alku on aina lupaus. Silloin voi ottaa uusia suuntia, vahvistaa hyvää ja oikaista vinoutumia. Siihen saumaan iskevät monet. Valtion viranomaiset, ministeriöt, yritykset, yhteisöt ja media tekevät selvityksiä, tutkimuksia ja gallupeja. Niitä kannattaa paneutua. Sitten pitäisi erottaa jyvät akanoista ja kääntää ne politiikan kielelle.

Lue lisää

Olen kirjoittanut näille sivuille useita blogikirjoituksia soten valmistelusta ja sen eri ulottuvuuksista parin kolmen vuoden aikana. Valmistelun venyessä päätin, että kirjoitan siitä seuraavaksi vasta sitten, kun asiasta on päätetty. No nyt asia on ratkennut, ja koko komeus on rauennut.

Arvostelua moniäänisessä kuorossa

Sotea arvosteltiin kiihtyvään tahtiin valmistelun ja eduskuntakäsittelyn kuluessa. Arvostellessa asian monimutkaisuus kuitenkin on tahtonut unohtua.

Hallituksessa tehty ”lehmänkauppa” tuomittiin, siinä oli kuulemma irtauduttu alkuperäisistä tavoitteista. Arvostelijat unohtivat mielellään sen, että maakuntamalli oli ainoa edellisten hallitusten valmistelukierroksilta käteen jäänyt järjestäjille leveämpiä hartioita tuova rakenteellinen malli, joka nimenomaan oli alkuperäinen uudistuksen tavoite.

Yksityisten palvelujen hyödyntäminen ”markkinamallilla” vasta olikin paha juttu, kun sen avulla pörssiyhtiöt olisivat rahastaneet palveluista. Unohdettiin mielellään, että mallilla olisi ollut ainakin se hyvä puoli, että ihmisten pääsy palveluihin olisi verraten nopeasti ja selvästi parantunut.

Perustuslainvastaisuus oli eduskuntakäsittelyvaiheen kantava teema.

Lue lisää

Alueellistamisen tarkoituksena tasapainottaminen

Valtion säästötarpeiden kasvaessa 1990-luvulta lähtien virastorakenteen muutokset, säästöt ja tuottavuusohjelmat ovat vähentäneet rajusti valtion toimipisteitä ja henkilöstöä. Vuonna 1988 valtion budjettitalouden henkilöstömäärä oli 215 300 henkeä ja vuonna 2018 74 300 henkeä. Vähennykset ovat tuntuneet erityisesti Kehä III:n pohjoispuolella ja Uudenmaan ulkopuolella. Tämä on koskenut muun muassa käräjäoikeuksien istuntopaikkoja, poliisiasemia ja verotoimistoja. Vähennyksiä on toki tehty kautta linjan, mutta edelleen vuonna 2018 valtion budjettitalouden henkilöstö on keskittynyt Uudellemaalle, jonne sijoittui noin 42 prosenttia henkilöstöstä.

Virastojen siirtämisestä työn organisointiin

Työn tekeminen paikkariippumattomasti, valinnanvaraa henkilöstölle

Valtion läsnäolo alueilla

Työllisyysastetavoite saavutettu

Syksyn ja talven aikana on seurattu työllisyyden kehitystä kuin jännitysnäytelmää. Toteutuuko hallituksen 72 %:n työllisyystavoite ja milloin? Samalla luonnollisesti on väitelty siitä, onko työllisyyden nousu hallituksen vai suhdanteiden ansiota. Siinä helposti unohtuu, että noususuhdanne on jatkunut jo kymmenisen vuotta, mutta Suomen nousu on jatkunut vasta kolmisen vuotta eli Sipilän hallituskauden ajan.

Joka tapauksessa tavoite toteutui marraskuussa 2018. Tällöin työllisyysasteen kausi- ja satunnaisvaihtelusta tasoitettu trendi oli 72,0 prosenttia. Työllisiä miehiä oli 18 000 ja naisia 20 000 enemmän kuin vuoden 2017 marraskuussa. Samalla nimenomaan pitkäaikaistyöttömien määrä väheni. Marraskuun lopussa yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleita pitkäaikaistyöttömiä oli 66 300, mikä on 25 500 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin.

Se, että pitkäaikaistyöttömiä silti yhä on, on paha juttu. Myös työllisyyden alueellinen jakauma aiheuttaa huolta. Tohtori Timo Aro julkaisi Twitterissä viime viikolla kuvan työllisyyden alueellisesta jakaumasta kunnittain vuona 2017. Siitä näkee, että yli 70 %:n työllisyysaste on saavutettu Etelä- ja Länsi-Suomen rannikkoseuduilla ja siitä jonkin verran sisämaahan päin, ja Lapin matkailukunnissa. Keski- ja Itä-Suomi ja osa Pohjois-Suomea on kartalla pääasiassa valkoista aluetta. Etelä-Pohjanmaa jakautuu Seinäjoen kohdalta suurin piirtein kahtia, lännessä menee paremmin kuin idässä.

Lue lisää

Amerikan siirtolaisuutta suvussa ja Suomessa

Olen tämän syksyn aikana tehnyt mielenkiintoista selvitystä. Olen tutkinut töysäläisen isoisäni ja hänen kahden sisaruksensa ja heidän puolisoidensa Amerikan-matkoja ja muutakin elämää vuosina 1900 -1924.

Suomalaisten Amerikan siirtolaisuuden huippukausi oli lähes kiivaimmillaan juuri noina vuosina. Yli puolet siirtolaisista lähti Pohjanmaalta, ja isoisäni kotikunta Töysä oli vuosisadan alussa suomalaisen siirtolaisuuden vilkkaimpia lähtöpaikkakuntia. Amerikkaan lähti Suomesta vuosina 1820-1929 noin 380.000 henkeä. Yhdysvallat ja osin myös Kanada nähtiin vapauden, tasa-arvon ja rikastumisen luvattuna maana.

Isoisäni isä oli kymmenlapsisen perheen viidentenä poikana tehnyt vuonna 1880 torpan kontrahdin kruunun perintötorpasta, jossa hän asusti puolisonsa ja viiden lapsensa kanssa. Kun lapset kasvoivat, torpasta ei riittänyt elantoa kaikille. Niinpä kolme sisarusta lähti Amerikkaan ja kaksi muutti Vaasaan.

Ensin Amerikkaan lähti isoisän vanhempi veli Kalle vuonna 1900 20-vuotiaana, sitten lähti isoisä Matti vuonna 1904 myös 20-vuotiaana, ja viimeksi heidän sisarensa Hilda vuonna 1905 17-vuotiaana.

Lue lisää

Eduskunnan tarkastusvaliokunta julkaisi mietintönsä asuntopolitiikan kehittämiskohteista 9.10.2018. Valiokunta edellyttää, että asuntopolitiikasta tulee laatia kokonaisvaltainen ja tavoitteellinen kahdeksan vuoden kehittämisohjelma, joka tulee antaa selontekona eduskunnalle vuoden 2020 loppuun mennessä.

Loppukesän kuuma puheenaihe on ollut YLEn teettämä gallup, jonka mukaan neljä viidestä suomalaisesta kannattaa palvelujen turvaamista niin, että koko Suomi pysyy asuttuna. Tulos ryöpsäytti alkuun keskustelun, joka sisälsi pajon asenteisiin kietoutunutta faktasaivartelua ja johti sitä vikasuuntaan.

Kritiikkiä kysymyksenasetteluun

Kysymyksenasettelua kritisoitiin perusteella, ettei koko Suomi ole asuttu eikä ole koskaan ollutkaan (Timo Aro HS 23.7. ja Suomen Kuvalehti 10.8.). Koko Suomen kaikki 1X1 km ruudut eivät todellakaan ole asuttuja, kuten Aro on tilastoilla osoittanut. Mutta siitä ei kyselyssä ollut kysymys.

Kysymyksenasettelua voidaan silti kritisoida. Lue lisää.

Sote-keskustelussa on kuohuttanut viime päivinä kaksi toisistaan näennäisesti erillistä asiaa: uudistuksen vaikutusten arviointi ja valinnanvapauden toteutuksen aikataulu. Kun kaikki liittyy kaikkeen, liittyvät nämäkin kaksi asiaa yhteen.

Ensimmäisen myrskyn aiheutti valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Martti Hetemäen muistio sote-uudistuksen vaikutuksista sote-menoihin. Se sai tavanomaista jyrkemmän tuomion oppositiopoliitikkojen ja median toimesta. Ainahan valtiovarainministeriön näkemyksiä on arvosteltu, mutta yleensä niiden oikeellisuutta ei juuri ole kyseenalaistettu. Nyt on tehty sitäkin.

Reaktio oli sen verran jyrkkä, että heräsi epäilys, olivatko arvostelijat lukeneet koko muistion vai reagoivatko he johonkin yksittäiseen kohtaan. Oli siis haettava muistio netistä ja vaivauduttava lukemaan se.

Epäilys siis tuossa vaiheessa noin viikko sitten oli, että luvattuja säästöjä ei synny. Tämän päivän huhumyllyn mukaan perustuslailllisena uhkana onkin se, että niitä tulee ehkä liikaa.

Lue lisää.

Mikään ei ole niin kiinnostavaa kuin kurkistus tulevaisuuteen. Kun meillä ei ole suoraa näkymää tulevaan, olemme toisaalta valmiita uskomaan siitä melkein mitä tahansa, ja toisaalta tulevaisuuden ennakointeihin liittyy samalla epäusko ja vastustus. Yksi vakavista ja erittäin tosissaan tehdyistä tulevaisuusselvityksistä on juuri ilmestynyt eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan selvitys ”Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018 -2037”, jonka ovat kirjoittaneet Risto Linturi ja Osmo Kuusi.

Monimutkainen ennakointimenetelmä

Henkilöliikenne robotisoituu ja palveluvaltaistuu

Ihmisten toimintakykyä voidaan avustaa ja säilyttää uusin keinoin

Satsauksia tarvitaan paljon, mutta mihin kaikkeen?

Suomessa on edessä historiallisen suuri ja kaikkien tärkeäksi tunnustama sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän uudistaminen. Kaikkien on osallistuttava, muutettava toimintatapoja, taitettava kustannusnousua. Uudistuksen taloudellinen tavoite on kustannusten kasvun taittaminen tulevan vuosikymmenen aikana 3 miljardilla vuoteen 2030 mennessä.

Olen helsinkiläis-alavutelaisena kansalaisena seurannut sote-maakuntauudistuksen valmistelua Helsinki-Uusimaan ja Alavus-Etelä-Pohjanmaan horisontista. Kunnat ovat kovin erilaisia eikä vertailu ole ihan helppoa, mutta kun elämäntilanteessani monipaikkaisena asukkaana käytän nykyisin näiden kahden kaupungin palveluja, tilannetta tulee seuratuksi molemmissa paikoissa.

Helsingin ja Alavuden tarvevakioidut sote-kustannukset ovat sattumalta samalla tasolla, Helsingissä 3327 €/asukas ja Alavudella 3253 €/asukas. Tämä on samalla suomalaista keskitasoa. Alavuden ikärakenne on huomattavasti vanhempi kuin Helsingin, joten vakioimattomat kustannukset ovat Alavudella korkeammat. Palvelujen laatua en pysty nykytiedoilla vertailemaan.

Helsinki valittaa suunnilleen kaikesta

Sote-maakuntauudistuksen valmistelu on pitkällä. On ollut hämmentävää seurata, miten alueistamme edistyksellisimpänä itseään pitävät Helsinki ja Uusimaa tempoilevat ja uhittelevat muutoksen edessä.

Uudenmaan maakunta on Helsingin pormestari Jan Vapaavuoren ja Uudenmaan päävalmistelija Markus Sovalan mielestä liian iso. Toisaalta heidän mielestään uudistuksessa on mukana aivan liian pieniä maakuntia, jotka eivät tule pärjäämään.

Suomen Itsenäisyyden Juhlarahasto Sitran tavoitteena on muun muassa uudistaa rakenteita ja toimintatapoja niin, että suurten yhteiskunnallisten muutoshankkeiden läpivieminen olisi mahdollista. Sitra tekee ja teettää laajoja kehityshankkeita tulevaisuuden infrastruktuurista ja toimintamalleista. Sitran vanhemmat neuvonantajat ja entiset kansanedustajat Liisa Hyssälä ja Jouni Backman ovat tehneet laajan selvityksen keskeisten vaikuttajien näkemyksistä suomalaisen päätöksentekojärjestelmän uudistumiskyvystä.

Tavoite ja nykytila

Kansanvallan peruskorjaus-työpaperin tavoitteena on Backmanin ja Hyssälän mukaan tehdä Suomesta jälleen vuoden 1906 tavoin demokratian mallimaa. Tällä tarkoitetaan selvityksessä Suomen vuoden 1906 eduskuntauudistusta, jossa äänioikeutettujen määrä kymmenkertaistui. Ensimmäisenä maailmassa nämä 1,2 miljoonaa naista ja miestä saivat myös vaalikelpoisuuden.

Selvityksen luoma kuva demokratian nykytilasta ei ole kaksinen. Vai miltä tämä tuntuu:

” Puolueista on tullut näkymättömän harmaita hallintokonttoreita, eduskunnasta on tullut jatkuvan työuupumuksen äärellä kamppailevien kansanedustajien keskinäisen nokittelun ja julkisuuspisteiden keruun näyttämö, jonka käsittelyyn hallitus tuo puutteellisesti kiireessä valmisteltuja esityksiä, joita siiloissa toimivat ministeriöt ja niiden virkamiehet ovat kellon ympäri valmistelleet ja korjanneet.”

Kansalaisten roolia on kuvattu seuraavasti:

”Kansalaiset seuraavat nykyajan demokratian toteutumista turtuneina, hämmentyneinä, tyrmistyneinä tai välinpitämättöminä.”

Tällainen tavoitteen ja nykytilakuvauksen vastakkainen asetelma nostattaa lukijan odotukset lähes taivaisiin. Onko nyt tulossa jotakin uutta, jotakin ratkaisevaa, jotakin todellista? Eri ulottuvuuksien tavoitetilojen määrittelyssä tällaisiin odotuksiin vielä vastataankin. Mutta onko kokonaisuus uutta luova? Lue lisää.

Tammikuun puolivälissä julkaistiin valtiovarainministeriön Tulevaisuuden kunta-hankkeen työryhmän laatima kaksoiskuntalaisuutta koskeva selvitys ”Millaista monipaikkaisuutta Suomeen”, joka löytyy osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-251-927-6 .

Kaksoiskuntalaisuus on monimuotoinen ilmiö

Toive kaksoiskuntalaisuuden jonkinasteisesta järjestämisestä on viime vuosina pulpahdellut esiin useissa yhteyksissä. Ihmisten lisääntynyt liikkuvuus, pendelöinti, etätyö, kesäasunnot, perhesuhteet, opiskelu ja digitalisaatio luovat tarpeita ja mahdollisuuksia kahdella tai useammallakin paikkakunnalla asumiseen, työskentelyyn ja vapaa-ajan viettoon.

Työryhmän selvitysten mukaan Suomessa oli vuonna 2014 noin 600 000 mökkiä. Noin 60 000 mökillä tehtiin viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana ansiotöitä. Yli 100 000 mökiltä käytiin töissä viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana. Vuonna 2015 yhteensä 752 000 henkilöä eli hieman yli kolmasosa Manner-Suomen työllisistä kävi töissä oman asuinkuntansa ulkopuolella. Luvut ovat suuria, mutta eivät varmaankaan sellaisenaan kuvaa kaksoiskuntalaisuutta. Työryhmä ei ole esittänyt mitään arviota potentiaalisten todellisten kaksoiskuntalaisten määrästä.

Ei kaksoiskuntalaisuuden lakisääteistämiselle

Kaksoiskuntalaisuuden tunnustamiseen on liitetty toiveita kahden kunnan jäsenyydestä, äänioikeudesta ja verotulojen jaosta kuntien välillä.

Lue lisää

Vuoden vaihtuessa ei voi välttyä miettimästä, mitä kuluneen vuoden aikana tapahtui ja mitä ei tapahtunut. Hallinto kehittyy jatkuvasti säädösmuutosten kautta ja ihmisten toiminnan kautta. Olisi hyvä, jos vuoden vaihtuessa pystyisi jäsentelemään ja asettelemaan kehityksen osaksi pitkää jatkumoa menneisyydestä tulevaisuuteen. Se ei yleensä onnistu kovin hyvin, kun perspektiivi menneeseen on vielä lyhyt, eikä viisautta muutenkaan välttämättä ole riittävästi. Aina voi kuitenkin yrittää jotakin siihen suuntaan.

Suomi 100 – kunniakas demokratia

Media - vallan vai tiedon vahtikoira

Sote- vihdoinkin toteutumaisillaan

Kaupungistuminen keskustelun kohteeksi

Menestystä uuteen hallinnon kehittämisvuoteen

Lue lisää

Paljon puhuttu valinnanvapauslakiehdotus on vihdoin korjattu perustuslakivaliokunnan ohjeiden mukaisesti ja lähetetty lausunnoille. Systeemi ei ole ihan yksinkertainen, ja monenlaiset pelot ja uumoilut versovat, kun järjestelmän toteutus tuntuu epäselvältä. Selvittelin lakiehdotuksen pohjalta muutamaa itseäni askarruttavaa kysymystä valinnanvapauden toteuttamisesta.

Lue lisää.

Suomi kaupungistuu ja keskustelu lainehtii

Keskustelu kaupungistumisesta on ryöpsähdellyt eteenpäin viimeisimmän blogikirjoitukseni jälkeen.

Helsingin pormestari Jan Vapaavuori on kutsunut koolle 21 suurimman kaupungin kokouksen, tähtäimessä kaupunkien edunvalvonnan tehostaminen. Kuntaliiton edunvalvonta ei Vapaavuorelle nyt riitä, eikä edes kuuden suurimman kaupungin yhteistyö, joka on vuosien kuluessa jo vakiintunut. Saattaa olla Vapaavuoren kannalta taktisesti viisasta, että koolle kutsuttu kaupunkijoukko on aika suuri ja kattaa alueellisesti laajasti Suomen. Näin kaupunkien viesti saa tarvittavaa kaikupohjaa. Joukko on toisaalta jo melko heterogeeninen, kun asukaslukuhaitari on 50.000 – 640.000 henkeä.

Kansanedustaja Mauri Pekkarinen otti Joutsassa pitämässään puheessa Suomen keskittymiskehityksen. Hän sanoi, että Suomen hallituksen on nyt huolehdittava tulevassa budjettiriihessä, että valtion omilla ja tukemilla investoinneilla tasapainotetaan markkinavoimien synnyttämää keskittymistä.

Tähän Helsingin pormestari Vapaavuori tarttui välittömästi, ja twiittasi, että voittajia ovat harvoin ne, jotka taistelevat väistämättömiä megatrendejä, kuten kaupungistumista vastaan.

Näin on jälleen vahvistettu perinteistä vastakkainasettelua kaupungit vastaan maaseutu.

Faktaakin asiasta on saatavissa. Porin kaupungin kehittämispäällikkö Timo Aro on syöttänyt Twitteriin useita vakuuttavia tilastoihin perustuvia kuvioita Suomen alueellisesta kehityksestä. Keskittyminen näkyy sekä työpaikkamuutosten että väestömäärän kehityksessä.

Lue lisää tästä.

Helsinki-päivänä 12.6. kaupunki esittäytyy hienojen ja hauskojen kansalaisille
suunnattujen tapahtumien järjestäjänä. Tämä on ollut monien vuosien pitkä linja. Helsinki haluaa olla vetovoimainen, kansainvälinen, moderni kaupunki.

Arjessa kaupungin viihtyisyys ja toimivuus kuitenkin
punnitaan. En nyt puhu terveyspalveluista, asuntojen hinnoista tai muista
suurista ja hintavista asioista, vaan pienistä asioista, siitä, miten
kaupunkilaisia kohdellaan, ja miten tehokkaasti toimitaan.

Esimerkkini on omakohtainen. Kahden hengen taloutemme oli
maaliskuussa kolmisen viikkoa Espanjassa. Auto jäi kotikadun varteen
asukaspysäköintipaikalle. Tullessamme mies rupesi aprikoimaan, ettei vain autoa
ole siirretty sinä aikana jonnekin katusiivouksen vuoksi. Ja niin oli käynyt.
Auto ei ollut siinä, mihin sen jätimme.

Lue lisää

On tullut vuosi täyteen näitä haloohallinnon blogeja. Tein
kotisivut ja aloitin blogien kirjoittamisen vuosi sitten eläkkeelle jäädessäni.
Tarkoitus oli kokeilla, miltä vapaa kirjoittaminen tuntuu, ja miten tällainen blogisysteemi
toimii.

Olen kirjoittanut vuoden aikana 18 blogia. Julkisen hallinnon
kehittämisen vuosi on ollut todella vilkas, eikä aiheista ole ollut pulaa. Ylivoimainen
ykkönen on ollut sote-uudistus ja sen eri kysymykset, valinnanvapaudesta on
tekstiä ainakin kolmessa blogissa. Sen lisäksi olen kirjoittanut
perustulokokeilusta, yhteispalvelusta, kuntien tulevaisuudesta, passin ja
henkilökortin hakemisesta, viranomaisten suhtautumisesta kansalaisiin ja
vanhusten hoidosta. Hallintoa maailmalta-palstalle kirjoitin havaintoja
Kuubasta. Kirjoittaminen on joskus sujunut hyvin ja joskus ollut vaikeampaa. Parasta
on ollut se, että on ollut vapaus kirjoittaa, mistä kulloinkin haluaa.

Kävijöitä sivuilla on ollut tasaiseen tahtiin,
kesäkuukausina vähemmän. Uusista blogeista olen kertonut facebookissa ja
twitterissä, jolloin kävijämäärät nousevat, mutta julkaisujen kolmen, neljän
viikon väleilläkin kävijöitä on aaltomaisesti välillä enemmän, välillä
vähemmän. Kommentteja kirjoituksiin on tullut valitettavan vähän. Kävijämäärät eivät
ole valtavan suuria, mutta kuitenkin sen verran kävijöitä on, että se motivoi
jatkamaan kirjoittamista. Kiitos kaikille lukijoille!

Aion jatkaa tätä palstanpitoa. Olen tähän mennessä keskittynyt blogeihin, ja muut vuosi sitten suunnittelemani kotisivun palstat ovat jääneet pitkälti sivuun. Mietin tässä kesän aikana, mitä uutta tähän voisi lisätä. Sisältöä voisi laajentaa ja vuorovaikutteisuutta olla enemmän, ottaen kuitenkin huomioon sen, että en voi käyttää tähän kovin paljoa nykyistä enemmän aikaa. Vierailevat kirjoittajat olisivat tervetulleita. Ehdotuksia otan
mielelläni vastaan.

Suomi on digitaalisuuden edelläkävijämaita Euroopassa. Viimeksi EU:n komission teettämän DESI 2017 indeksin mukaan Suomi on toisena Tanskan jälkeen EU-maissa. Suomi menestyy erityisesti digitaalisissa perustaidoissa ja osaamisessa sekä julkisten palvelujen digitalisaatiossa.

On toki hienoa olla kultapossukerhon jäsen tässäkin asiassa. Mutta kaikki ei suju kuin tanssi, vaikka Euroopan kärkeä ollaankin. Julkisten palvelujen digitalisaatio ei ole läheskään niin pitkällä kuin se voisi olla, eikä olemassa olevia palveluja hyödynnetä niin paljon kuin niitä voitaisiin hyödyntää. Digitalisaatioon on liitetty säästöodotuksia sekä edellisten että nykyisen hallituksen suunnitelmissa, mutta säästöt ovat vielä paljolti antaneet odottaa itseään.

Olen tässä blogissa yrittänyt päivittää digitalisaation kehittämistilannetta itselleni ja muille, mutta puutteita ja virheitä tähän varmaan on jäänyt. Blogista tuli laaja ja monipolvinen, mutta niin on aihekin. Ks. blogi.

Julkisen hallinnon menojen karsiminen hallituksen puoliväliriihessä ohitettiin aika yleisellä tasolla. Selkeästi todettiin, että hallitusohjelman säästöistä pidetään kiinni, ja toisessa yhteydessä myös, että hallitusohjelman mukaiset säästöt on saatu aikaan. Kukaan ei kiistä sitä, että julkisen talouden menoja pitää säästää, mutta hyväksyttävistä keinoista on ollut vaikea löytää, ja niistä on käyty jatkuvaa kiistelyä julkisuudessa. Heräsi kiinnostus siihen, miten asia on nyt suunniteltu hoidettavaksi.

Sote-uudistuksen eri valmisteluvaiheiden aikana on ihmetelty ja mietitty sitä, mitä tehtäviä kunnille jää, ja mikä tulee olemaan kuntien rooli ja tehtävät sote-uudistuksen jälkeen. On todettu tulevaisuuden kuntien tehtäväalueiksi elinkeinot, koulutus, kasvatus ja sivistys, kaavoitus sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, mutta kuntien olemuksen syvällisempi hahmottaminen on puuttunut.

Viime viikolla on vihdoin julkaistu jatkopohdintoja asiasta, parlamentaarisen työryhmän väliraportti nimeltään Tulevaisuuden kunnan skenaariot ja visiot 2030.

Raportissa on tuttu ja turvallinen muoto. Perusteellisen prosessin jälkeen on perinteiseen tapaan muodostettu kuva muutoksista, megatrendeistä ja signaaleista skenaarioiden ja visioiden pohjaksi. Skenaariovaihtoehtoja on neljä. Toivotut tulevaisuuskuvat ovat Innostava elinvoimakunta ja Ratkaisut etsivä kunta. Laiska kunta ja Lannistunut kunta-skenaariot ovat vähemmän toivottuja skenaarioita. .

Lisää tästä blogisivulla.

Keskeisimmät palvelujen järjestämisen puitteet eli ehdotukset maakunnan järjestämistehtävän ja oman palvelutuotannon erottamisesta ja oman tuotannon organisointitavasta löytyvät jo lausunnolla olleista maakuntalain ja sote-järjestämislain luonnoksista. Lisää asiasta blogissa.

Eduskunnassa ja tiedotusvälineissä on viime viikolla keskusteltu hallituksen pyrkimyksestä vähentää vanhustenhuollon asumispalvelujen henkilöstön minimisuositus viidestä henkilöstä neljään henkilöön.

Keskustelu on ihmeteltävästi keskittynyt ainoastaan tähän yhteen lukuun, siihen, että viidestä tulisi neljä, ja siihen, ettei se riitä. Varmasti se ei aina riitäkään, sillä hoitopaikkoja ja vanhuksia, henkilöstöä ja toimintamallleja on niin erilaisia. Ja juuri sen vuoksi ei pitäisi kiinnittää huomiota vain henkilöstömäärään. Lisää asiasta blogissani.

Viime viikolla pidettiin Tampereella kymmenennet Alue- ja paikallishallinnon kehittämispäivät. Päivien ohjelma sisälsi laajan tarjottimen suurimpiin meneillään oleviin hallinnon kehittämistoimenpiteisiin. Linkki alustuksiin: http://www.uta.fi/jkk/aluejapaikallishallintopaiva... .

Tulevaisuuden kunnan asema ja rooli

Sote-uudistus, maakuntien perustaminen ja tehtävät ja kuntien tulevaisuus kietoutuvat toisiinsa hyvin tiiviisti. Soten ja maakuntien osalta peruslinjat tuntuvat julkistettujen lakiehdotusten valossa jo aika selkeiltä.

Kuntien tuleva asema ja rooli on epäselvempi. Sitä on pohdittu työryhmissä, mutta selkeitä linjauksia tai päätelmiä ei ole vielä tehty. Lisää asiasta blogissani.

Erilaisilla kansainvälisillä selvityksillä on jo pitkään pyritty vertailemaan maita erilaisten yhteiskunnassa tärkeinä pidettyjen asioiden toteutuksessa. Suomi on vertailuissa menestynyt yleensä hyvin, ja on tänä kesänä kolmessa vertailussa taas aivan kärjessä.

World Economic Forumin julkaiseman vuoden 2016 raportin mukaan Suomi on digitalisaatiovertailun kakkosena Singaporen jälkeen. World Economic Forum on tutkinut myös hyvinvointia ja sen edellytyksiä Social Progress Indexin avulla, jonka arvoissa Suomi on sijalla yksi Kanadan jälkeen. Institute for Economics and Peace (IEP) on julkaissut maailman sisäistä turvallisuutta ja poliisia koskevan indeksin, jossa Suomi sijoittuu jälleen kakkoseksi Uuden Seelannin jälkeen.

Olemmeko tosiaan niin hyviä? Mihin tällaiset sijoitukset perustuvat? Asiaa valaisee se, mitkä tekijät näiden indeksien kokoamisessa on otettu huomioon. Jotakin voi päätellä myös siitä, miten Suomi sijoittuu muihin Pohjoismaihin ja muihin meille tärkeisiin maihin verrattuna.

Lisää asiasta blogissani.

Suuri sote-lakipaketti on julkaistu alustavana luonnoksena 29.6.2016. Ks. alueuudistus.fi/lakiluonnokset. Paketti sisältää mm. soten järjestämistä ja maakuntia koskevat lakiluonnokset, niiden tiivistelmiä ja kaavioita, valinnanvapauden toteuttamista koskevat hallituksen linjaukset, maakuntien rahoituksen koelaskelmat ja kuntakohtaiset laskelmat, verolakiluonnokset, ja henkilöstön asemaa koskevat luonnokset. Kansalaisilla ja medialla on nyt halutessaan hyvät mahdollisuudet perehtyä asiaan ja saada tietoa monista uudistuksen yksityiskohdista.

Ensimmäinen reaktioni pakettiin oli, että vau: Kokonaisuus alkaa kirkastua, osat näyttävät sopivan toisiinsa, ja uudistuksen laajakantoisuus ja sen suomat mahdollisuudet herättävät suorastaan innostusta. Paketti ei kuitenkaan ole valmis, ja siitä nousee vielä esiin kysymyksiä ja epäselviä kohtia. Tässä niistä muutama. Lue lisää blogista.

Reilu viikko sitten julkistettiin professori Mats Brommelsin selvityshenkilötyöryhmän loppuraportti valinnanvapaudesta ja monikanavarahoituksen yksinkertaistamisesta sosiaali- ja terveydenhuollossa. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3821-2.

Raportti sisälsi valinnanvapauden toteuttamisen puitteet. Tekstin ohella ansiokkaita kaavioita monimutkaisen kokonaisuuden ymmärtämiseksi. Huomioni kiinnittyi sote-palvelujen tuottamisen ja rahoittamisen ohjaussuhteita kuvaavaan kaavioon, josta hyvin selvisi, miten palvelujen ja rahoituksen ohjaus jakautuu valtion ja maakuntien kesken. Asiakaskin oli kuviossa mukana, mutta oudon vähäisessä roolissa. Asiakkaan suhdetta tuottajiin tai maakuntiin ei ollut kuvattu nuolella, kuten valtion tai maakuntien suorittamaa ohjausta. Kun asiakas kuitenkin valitsee tai hylkää tuottajan, eikö se ole tuottajan kannalta ohjausta, joka tulee asiakkaan taholta? Eikö tätä suhdetta ja roolia pitäisi hyvin analysoida, ja sisällyttää se järjestelmän osaksi? Näin voitaisiin välttää enimpiä yllätyksiä ja pyrkiä järjestelmän hallittavuuden kannalta parhaaseen mahdolliseen tulokseen.

Lue lisää.

Ylen A-studiossa käytiin keskustelu sote-uudistukseen liitetystä valinnanvapauden periaatteesta viime viikolla, vain päiviä ennen kuin asiaa koskeva työryhmämietintö on määrä julkistaa. Tulokseltaan keskustelu jäi sekavaksi, mikä ei sinänsä ole ihme, kokonaisuus on sen verran monimutkainen.

Keskustelemassa oli selkeään puolesta – vastaan asetelmaan ryhmittyneinä kokoomuksen kansanedustaja Sari Raassina ja Terveystalo Oy:n johtava ylilääkäri Juha Tuominen sekä demareiden kansanedustaja Tuula Haatainen ja professori Heikki Hiilamo.

Kysymys on siis siitä, että kansalaiset saisivat hallituksen hyväksymien linjausten mukaan valita itse palvelujensa tuottajan. Tätä pidetään yhtenä keinona vähentää asiakkaan palvelujen saatavuusongelmia ja saada aikaan tavoiteltuja kustannussäästöjä. Tämänhetkisten tietojen mukaan valinnanvapaus ulottuisi lähinnä perustason sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Valinnanvapaudella on kytkentöjä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen useisiin ydinkohtiin. Tässä vaiheessa, kun asiaa pohtineen työryhmän ehdotuksia odotellaan, eikä ratkaisumalleja tiedetä, voi lähinnä pohtia sitä, millaisiin kysymyksiin vastauksia tarvittaisiin.

Lue lisää.

Helsingin Sanomissa 16.5. julkaistiin mielipidekirjoitus, joka koskee henkilökortin hakemisen vaikeutta verrattuna passin hakemiseen. Ks. kirjoitus tästä.

Aikaisemmin passin suhteen oli yhtä tiukka käytäntö kuin nyt edelleen on henkilökortin hakemisessa. Lisää blogisivulta.

Yhteispalvelulain muuttamista koskeva hallituksen esitys on lähetetty lausunnoille. Yhteispalvelu on yksi niistä julkisen hallinnon innovaatioista, jossa on hieno idea, mutta jonka toteutukseen julkisen hallinnon yhteistyökyky ja muutosmotivaatio ei ole tähän mennessä riittänyt. Nyt viimeistään tarvittaisiin läpimurto, jossa tämä lähipalvelu yhdistettynä julkisen hallinnon digitalisaatioon toisi ihmisten ulottuville käytännössä kaikki julkiset asiointipalvelut ihmisten asuinpaikasta ja hallinnonalasta riippumatta. Yhteispalvelu voisi olla osa uusien kuntien uutta roolia.